Purra on myöntänyt, että hänen esikuvansa on Risto Ryti. Joka ehdottomasti kieltäytyi edes yrittämästä ottaa lainaa aseiden ostamiseksi. Vielä SYYSKESÄLLÄ 1939.
Taloustieteen professori (Bologna). Ilmasto, luonnonvarat, vihreä siirtymä. Kommentoin toki myös 🇫🇮/🇪🇺 kansalaisena. Suomenkielinen tili; englanniksi @nikoecon.bsky.social
795 followers 511 following 797 posts
view profile on Bluesky
Purra on myöntänyt, että hänen esikuvansa on Risto Ryti. Joka ehdottomasti kieltäytyi edes yrittämästä ottaa lainaa aseiden ostamiseksi. Vielä SYYSKESÄLLÄ 1939.
No nyt!! 👏 💥 🤩 🍾 Onpa mahtavaa saada myös kirstunvartijan ääntä ilmastokeskusteluun! 💰 😎 VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelän viestejähän hallitus tuskin ohittaa noin vaan, vai kuinka? Ainakaan Orpo, joka on nimenomaan painottanut kustannustehokkuutta ja VM:n roolia? 1/ yle.fi/a/74-20182178
Mielekäs linja olisi uudistaa näitä periaatteita kaikkien eurooppalaisten julkishyödykkeiden osalta. Sellainen paketti hyödyttäisi kaikkia & voisi siksi olla poliittisesti mahdollinen. Paras tulkinta on, että nämä ulostulot heijastavat lähinnä neuvotteluasemien hakua.
Jahas, puolustukseen otettu yhteisvelka kelpaakin! Tämähän on hyväksi havaittu periaate: "Olemme valmiita sellaisten julkishyödykkeiden yhteisrahoitukseen, jotka hyödyttävät meitä!" Onnea matkaan Espanjan ja Italian suostuttelussa.
"Toimet alentavat hallituksen tuloja mutta lisäävät kuitenkin päästöjä" Otetaan siis lisää velkaa, jotta voidaan lisätä päästöjä?
On kyllä erittäin turhauttavaa nähdä maailman luisuvan yhä kiihtyvää vauhtia kohti kuilun reunaa, ja samalla omassa maassa -- jossa politiikanteon piti kuitenkin vielä olla aikuisten käsissä -- toimitaan auttamattomasti vanhentuneen, alunperinkin karikatyyrinomaisen tilannekuvan pohjalta.
Purra voi sikäli olla oikeassa, että mikäli huonosti käy, niin päätös voi tosiaan jäädä historiankirjoihin.
Tässä vielä viime talvelta turhautunut ketju, jossa väännetään rautalankaa:
(Suosittelen muuten lämpimästi John Cochranen, @lugaricano.bsky.social & Klaus Masuchin teosta 'Crisis Cycle', jossa pohditaan Euroopan yhteisen talouden instituutioiden korjaamista. Olen vasta ekassa puoliskossa, mutta tämä on paras kirja aiheesta jonka olen lukenut.)
Toisin sanoen hallituksen ymmärrys Euroopan ongelmista on muodostunut 2010, eikä sitä ole sittemmin päivitetty. Suurin mahdollinen ongelma on se, että eteläeurooppalainen laiskuri käyttää suomalaisen säästämän euron. Aivan kuin koronaa ja Euroopan suurinta sotaa 80 vuoteen ei olisi tapahtunutkaan!
Mikäli joidenkin vuosien päästä jokin kriisi Itämeren alueella kiristyy liekkiin, tahdommeko olla silloin Eurooppa-neuvostossa kenties istuvien Putin-ymmärtäjien (RN, AfD) armoilla? Vai olisiko parempi että kriisiapua varten olisi valmiiksi olemassa rahaa & instituutio jolla päästäisiin alkuun?
Kirjoitin keväällä @nikumaattanen.bsky.social kanssa EU:n laajuisista julkishyödykkeistä, kuten puolustuksesta; siitä, miten (1) ne tulisi rahoittaa yhdessä, ja (2) koska vaaditut investoinnit ovat isoja, ne tulisi rahoittaa velaksi. => Yhteisvelka.
Kuten Vesa Vihriälä hiljattain kirjoitti, absoluuttisen 'kyllä/ei'-kannan sijasta Suomen tulisi ajaa tarkoituksenmukaisen EU:n yhteisvelkamekanismin kehittämistä. Tiivistetty yhteistyö on ratkaiseva tekijä siinä, miten Euroopan valtiot selviävät uudella 2000-luvulla jolla voima ja koko määräävät.
Ja hallituksen neliraajajarrutus EU:n yhteistyön tiivistämistä kohtaan jatkuu. Etenkin tämä kriisivälineen yksipuolinen ja kategorinen kaataminen on sulaa hulluutta, ottaen huomioon että yksi niistä kriiseistä joita tällä hetkellä pohditaan on *sotilaallinen kriisi Itämeren ympäristössä*.
Pisteet siitä, että asian ydin tuodaan suorasanaisesti esiin ja tarjotaan myös persujen pöyristyneisyydelle konteksti.
Tämä on itse asiassa aika hyvä ja asiallinen juttu. Someraivo on leimahtanut, perheryhmäkodin työntekijät ovat vihapuheen kohteina koska mm. sotaa paossa olevat ukrainalaislapset asuvat "miljoonalukaalissa".
En haluaisi sanoa näin rumasti, mutta ei auta kun hallituksen ilmastopolitiikka on kallista, tehotonta ja vastuutonta vätystelyä. yle.fi/a/74-20182178
Minusta on on ihan hyvä idea rajata pois terveydenhuollosta sellaisten ihmisten tukeminen, joiden ongelmat eivät ole lääketieteellisiä ja joihin lääketieteen keinovalikoima tepsii huonosti... 🐈⬛MUTTA (<=siis kissankokoinen mutta)⛓️ 1/
Voisi olla hyödyllistä saada Suomessakin esiin selkeää dataa maahanmuuttoon liittyvistä kustannuksista ja hyödyistä, jotta keskustelua voitaisiin käydä faktapohjalta eikä helposti manipuloitavien mielikuvien ajamana.
Tämä pätee suomalaisiinkin. Persut ovat onnistuneet mielikuvatasolla, julkisessa keskustelussa, määrittelemään termin 'suomalainen' koskemaan vain vaaleaihoisia. Riittää.
Joo, samaa mieltä. Vähän outo tapa otsikoida.
Just tässä kuuntelin Toverin kirjasta arvion, että Venäjän sotiminen alkaa vaikeutua selvästi ensi vuonna. Vararahastot on kulutettu, tykinruoka syöty, tykinputket vähissä. Voi jatkaa vielä sotaa, mutta kansalta vaadittavia uhrauksia on kasvatettava selvästi. Ja mihin se sitten johtaakaan.
"Sami menetti pahoinpitelytuomionsa jälkeen osa-aikaisen työpaikkansa investointipankissa, mutta lopetti myös opiskelut ja onkin nyt täystyöllistetty Alepan kassalla! Mukavuuksista ei tarvinnut tinkiä koska Samilla on vielä säästöjä jäljellä"
Samalla valtion 'pahan päivän varalle' (tosin tarkoittivat tällä pahaa päivää ukrainalaisille) rakentama säästöpuskuri alkaa huveta. Nyt olisi hyvä hetki pyrkiä kiristämään pakotteita entisestään. Varjolaivaston kykyä toimia voisi kai kiristää entisestää, ehkä jopa vain EU:n toimin?
Venäjällä voi vallita täystyöllisyys, mutta se ei tarkoita että taloudella menisi hyvin. Sotakaluston tuotanto pyörii kyllä, mutta inflaatio syö ostovoimaa ja investoinnit sotatalouden ulkopuolelle sakkaavat, syöden talouden potentiaalia. Kaikki on epävakauttamassa rahoitusjärjestelmää.
...ja tässä ketju: bsky.app/profile/niko...
Tässä on lyhyempi tiivistelmä samoista ajatuksista: www.ifo.de/en/econpol/p...
Mutta siis teollisuuspolitiikallekin on kyllä ihan perusteita, kuten tuossa tekstissä alleviivaan.
Samaa mieltä sikäli että niihin liittyy hankalia ongelmia, mutta myös olennaisia hyötyjä (etenkin se, että päästöjä leikataan tehokkaasti ilman että säätelijän pitää tietää tarkasti teollisuuden kustannusrakenteesta).
Ts. jos nyt leikkaisi päästöjä jyrkästi säätelyllä, se se vasta shokkiterapiaa olisikin. Markkinapohjainen politiikka minimoi päästövähennysten välittömät kustannukset. Tosin jos infra ei ole rakennettu, minimaalisetkin kustannukset voivat olla aika korkeat.
Joo, juuri näin. Tässä on muna-kana-ongelma, ja se ei ole riippuvainen varsinaisesta instrumentista jolla päästöjä lasketaan (päästökauppa, vero, jokin muu). Kirjoitin aiheesta täällä (5. luku): labore.fi/forgrowth/
Juuri näin, ja joka tapauksessa niiden rooli kokonaistalouden kannalta oli (ilmiselvästi!) paljon pienempi kuin fossiilienergian. Kummastakin syystä täyskiellon kustannukset olivat varsin maltilliset.
YK:n monivuotinen tutkimusryhmä totesi tänään julkaistussa raportissaan, että Israel on syyllistynyt ja syyllistyy edelleen kansanmurhaan palestiinalaisia vastaan Gazassa. 1/ www.ohchr.org/sites/defaul...
Tämä on hyvä pointti, joka usein unohtuu. Vihreä siirtymä tuntuu äkkiseltään vaativan kauhean kalliita investointeja. Ikävä kyllä vaihtoehto on se, että ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset ja/tai niihin sopeutuminen käyvät niin kalliiksi, että ne epävakauttavat myös julkisen talouden.
Yhdysvalloissahan tällainen prosessi on jo aika pitkällä -- ja taisi alkaa finanssikriisin myötä. Tosin siellä oli pohjatöitä tehty jo 90-luvulta (tai 80-luvulta, tai 60-luvulta) lähtien.
Äänestäjät eivät pidä leikkauksista, mutta eivät pidä inflaatiostakaan. Suurin huoli on että taloudelliset shokit (muiden shokkien päällä) saavat äänestäjät kääntymään vahvemmin populististen, anti-teknokraattisten voimien suuntaan, niin että tämän jälkeen hallinto menee vielä pahemmin puihin.
Erittäin hyvä kysymys. Siksi tässä olisikin löytää euromaiden välillä (ja kussakin maassa sisäisesti) yhteinen sävel sen suhteen, mitkä julkiset menot ovat itse asiassa mielekkäitä ja mitkä eivät. Aika haastavaa tullee olemaan löytää tilaa edes puolustuksen ylösajolle + vihreälle siirtymälle.
Meta-tasolla: mikäli vallitseva narratiivi on talouskurin puolella, ehkä odotuksetkin ovat koordinoituja hintavakaaseen tasapainoon. Silloin näistä asioista edes ääneen (julkisuudessa) keskusteleminenkin voi kenties horjuttaa luottamusta -- ja tehdä toisen, inflatorisen tasapainon mahdolliseksi.
Koska jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole pikkuruisia, valtiovarainministerin päätökset -- ja jopa neuvonantajan antamat ohjeet -- voivat kuitenkin muuttaa toisten päätöksentekijöiden odotuksia. Tässä refleksiivisessä pisteessä taloustieteen sanottava alkaa loppua, ainakin nykyteorian valossa.
Se, mitä taloustieteilijä tässä vaiheessa jäsenvaltion valtiovarainministerille (normatiivisesti) neuvoo, riippuu olennaisesti siitä kummassa maailmassa uskomme (positiivisesti) olevamme.
Ts. tässä on usean mahdollisen tasapainon tilanne. Yhdessä lopputulemassa velkavuoret otetaan haltuun ihan perinteisellä budjettipolitiikalla, ja kaikki rationaalisesti tiukentavat kukkaronnyörejä. Toisessa lopputulemassa velka räjähtää ja inflatoidaan, kaikkien liittyessä mukaan rationaalisesti.
Jokainen euroalueen maa on samassa tilanteessa: kaikkien optimaalinen toiminta riippuu siitä, miten he ajattelevat muiden toimivan. Ts. se, alkaako Suomi ottaa lisää velkaa, riippuu siitä sitä se ajattelee Saksan tekevät, joka taas riippuu siitä, mitä Saksa ajattelee Suomen tekevän, jne.
Jos uskomme, niin silloin on syytä ajatella että suurta inflaatiota ei tule tapahtumaan ja Suomenkin olisi syytä maksaa velkansa pois. Jos emme usko, niin silloin voi olla viisasta ottaa lisää velkaa, nyt kun vielä ehdimme. Ts. optimaalinen valinta riippuu odotuksistamme muiden toiminnan suhteen.
Emme ainakaan missään absoluuttisessa mielessä. Yhdelläkään euromaalla ei ole niin suurta velkavuorta etteikö sitä kohtuullisella poliittisella tahdolla voisi alkaa maksaa rauhassa pois. Kysymys onkin, uskommeko että tärkeimmillä, isoilla euromailla on tällainen tahto?
Hyvä ja aika vaikea kysymys, jossa tullaan tietyllä tavalla yhteen taloustieteen positiivinen/normatiivinen-jaottelun ydinkysymykseen. Kuten sanot, mikäli velkoja ei voi maksaa, niitä ei tulla maksamaan, ja ongelma ratkaistaan jossakin vaiheessa setelipainon avulla. Olemmeko tässä tilanteessa?
Kuulostaa oikealta. Ja asiantuntijaharkintaa eri vaiheissa koska mallithan eivät kaappaa kaikkea...
Tämä lähti VM:n ennusteista, keskipitkän aikavälin 'tasapaino' tulee EU:lta ja tuossa on siihen viite, jota voi seurata pidemmälle...
Täältä löytyy viitteitä siihen miten on määritelty jos kiinnostaa (pdf): vm.fi/o/yja-generi...
En ole varma onko tuo mikään historiallinen keskimäärä, ne tulee ilmeisesti EU:n EUCAM-mallista. Ei hajuakaan mitä siinä tapahtuu. Tässä VM:n menetelmäkuvaus (pdf): vm.fi/o/yja-generi...
Ilo on minun puolellani!
Pidän tätä diskurssia haitallisena, ja tahdoin huomauttaa että tekniikka mahdollistaa kyllä kaikenlaiset normatiiviset näkökulmat. Mutta joo. Ehkä tästä voi jatkaa toiste. Kiitos!
Joo, kai tätä on käyty ihan riittävästi tähän hätään... mielestäni eka postaus viittasi (aika kasuaalisti) optimointiin täsmentämättä millaiseen nimenomaiseen optimointiin. Tämä osuu minulla ehkä hermoon, koska se liittyy usein diskurssiin taloustieteilijöiden terveen järjen puutteesta jne.
Eri mieltä. 'Optimointi' yleisellä tasolla sopii monenlaisiin ongelmiin -- se on yleisempi tekniikka kuin ehkä usein ajatellaan -- mutta sillä on silti sisältöä: se kertoo miten joku tavoite saavutetaan esim. pienimmän kustannuksin.
'Optimointi' on matemaattinen tekniikka, joka taipuu aika monenlaisiin asioihin, kunhan vain osaa asettaa oikean tavoitefunktion. Siksi sen kategorinen dumaaminen -- josta tämä lähti käyntiin -- oli mielestäni outoa. (Ja pohjallahan olivat lopulta poikkeavat näkemykset termin sisällöstä.)
Jos ottaa premissisi oikeana, niin tuo tosin kuulostaa optimoinnin tulokselta. Itse en usko tilanteen olevan noin vakava -- vielä.
EU:ta ei ainakaan voi syyttää kiirehtimisestä pakotteiden suhteen.. Mutta hyvä jos vihdoin toteutuu. "Komission näkemyksen mukaan vauraat ja keskiluokkaiset venäläiset tukevat valtion sotatoimia Ukrainassa, mutta saavat vapaasti nauttia matkailusta Eurooppaan."
#Persut ovat Kirkin murhan myötä taas laajasti vetäneet uhrihousut jalkaan (vaikka oikeisto-taustaisen ampujan motiiveja ei vielä tiedetä). Tiedän Suomessa vain yhden puolueen, jonka sekä nykyinen että edellinen puheenjohtaja ovat fantasioineet väkivallalla – eikä se ole vasemmistoliitto... 🤔
Olisi kyllä pikaisen vastineen paikka.
Saman lehden päätoimittaja peräänkuuluttaa strategisen johtamisen osaamista Suomeen. Missä olitte (mm. taloustoimittajat), kun valtiovalta edisti massiivisten sellukattiloiden rakentamista Suomeen? Fakta: Metsä-Fibren T&K panostukset/liikevaihto 0,3% ja UPM:n maksimaaliset 2,2% (Ali-Yrkkö ym. 2021)
Aika outoa, että Hesari antaa valtioneuvokselle (entiselle metsäteollisuuspuolueen pj:lle) tilaa vedota valikoidusti tutkimuksiin. Olisiko joku toimittaja voinut tehdä objektiivisemman faktajutun?
Taloustiede laajemmin on hyvä työkalu ja oikein käytettynä voi auttaa hahmottamaan yhteiskunnallisten päätösten joitakin puolia paremmin. Ei se tietenkään ole ainoa tekijä päätöksenteossa, periaatteessakaan -- mutta etenkään käytännössä. Ja hyvä niin!
Ekonomismista huolissaan oleminen on mielestäni tärkeää, koska sitä näkee etenkin poliitikkojen ja mielipidevaikuttajien taholta paljon.
Ei varmastikaan yleisesti! Mutta ainakin oletukset tulevat selkeästi ja niitä voi yrityksen ja erehdyksen kautta viilata lähemmäs sitä mitä tarkoitettiin.
Ainakin se tarjoaa hyvin konkreettisen pohjan jatkaa keskustelua: "*miksi* mielestäsi jakauma X on liian ohuthäntäinen?", tms. Tämä voi johtaa jopa ymmärryksen paranemiseen.
Kenttä on todellisuudessa paljon rikkaampi ja sieltä löytyy kaikenlaista työtä -- ja tietenkin vielä älyttömästi tekemätöntä työtä. Jos tämä näkökulma tulisi paremmin esille, niin alalle voisi ohjautua enemmän skarppeja nuoria ja päästäisiin nopeammin pidemmälle.
Nordhausin malleja voi kritisoida monesta syystä ja minäkin kritisoin. Harmillista että suuremman yleisön (jopa asioista hieman tietävien) mielessä ilmaston ja talouden yhtäaikainen mallintamineen tuntuu usein olevan synonyymi DICEn kanssa.
Mielestäni ainakin tällaisissa kysymyksissä, joissa meillä on selkeästi määriteltyjä suureita ja niiden välille arvioituja lainalaisuuksia (esim. "hiilidioksidipitoisuuksien kasvu nostaa maapallon keskilämpötilaa"), matematiikka on aika luonnollinen formalismi asian ymmärtämiselle.
Formalisointi toki tekee asioista enemmän asiantuntijoiden alaa. Mutta toisaalta, periaatteessa, formalisointi on vain mallin kääntämistä suomen kielestä matematiikan kielelle. Se ei vaikeuta allaolevan järjestelmän monimutkaisuuteen.
Se, mihin se ei välttämättä taivu (en ole itse ainakaan nähnyt) on vaikkapa deontologinen ajattelu -- ts. arvioimaan toiminnan oikeutta itsessään riippumatta lopputuloksista. Ts. taustalla on aina seuraamusetiikan periaate. Tämä olisi mielestäni mielekäs vastalause optimoinnille.
OK. No sitten kyseessä on vain terminologinen kiista. Omasta mielestäni optimointi yleisenä tekniikkana venyy huomattavan paljon pidemmälle.
Parhaimmillaan tämän voi kirjoittaa max-min-ongelmaksi: optimoidaan huonoin mahdollinen lopputulema, joka katsotaan lainkaan mahdolliseksi.
Kirjoitetaan ongelma niin, että se tunnustaa odottamattomien yllätysten mahdollisuuden ja pyrkii tämän huomioon ottaen välttämään "väärään suuntaan" tapahtuvia virheitä (esim. painottamaan erityisen huonoja lopputulemia enemmän).
Ts. ajatellaan että odottamattomia yllätyksiä tulee emmekä voi mitenkään loogisesti ennustaa niitä, edes periaatteessa, niin siinä tilanteessa politiikkaneuvon voisi vaikka heittää nopalla. Omasta mielestäni systemaattinen analyysi on järkevämpää, vaikka se ei (tietenkään!) koskaan ole täydellistä.
Jos ajatellaan, että siinä ei ole mieltä, niin ei siinä oli silloin sen enempää mieltä ilman matematiikkaakaan. Miten siis päätämme, mitä pitäisi tehdä? Ts. pitäisikö hiiliveroa nostaa €100, €1000, vain €10,000 eurolla?
Dani Rodrikin sanoin: "We [economists] use math not because we are smart, but because we are not smart enough."
Mallintaminen on mallintamista, tapahtuu se sitten luonnollisella kielellä tai matematiikan avulla. Mutta matematiikka tarjoaa työkaluja jotka helpottavat yhtään monimutkaisemman mallin kehittämisessä.
Toinen on se, että matematiikka vaatii armottomasti sisäistä konsistenssia; ts. se tekee vaikeammaksi ympäripyöreän, kasuaalin, luonnollisella kielellä tapahtuvan mallinnuksen joka menee päin prinkkalaa koska se ei ole edes sisäisesti johdonmukaista.
Yksi hyöty on se, että tämä vaatii tekemään oletukset eksplisiittisiksi -- ja silloin niistä on mielekkäämpää keskustella. Matematiikka vaatii tekemään selkeät olettamukset ja sitä kautta tekee helpommaksi nähdä, mistä esim. eri keskustelijat ovat eri mieltä.
Tämäkin on optimointia. On varmasti monia eri tapoja pysyä 'turvalliseksi' arvioidulla alueella ja alueen sisällä voi toki optimoida vielä tarkemmin. Tai sitten voi muodostaa (niin konservatiivisia kuin huvittaa!) subjektiivisia jakaumia keikahduspisteiden sijainnille ja optimoida niiden mukaan.
Olen samaa mieltä, mallien käytön pitäisi olla keskustelun aloituspiste eikä vastaus itsessään.
Sikäli kuin tämä pätee ilmastotoimiin, se pätee riippumatta siitä millä kielellä niitä ajatellaan -- suomeksi, englanniksi vai matematiikan avulla. (Mutta olen eri mieltä, viimeaikaiset tutkimukset osoittavat että itse ilmaston viive on lyhyempi kuin olemme aiemmin ajatelleet.)
Vastaukseni jälleen: robusti optimointi.
Jos mielessä on joku mitattavissa oleva hyvinvointia kuvaava suure, laitetaan se mukaan malliin. Ei kukaan sano että BKT:n pitäisi olla hyvinvointimittari.
Optimoinnin vastakohta on 'hatusta vetäminen', 'fiilispohjalta arvioiminen', 'epäsystemaattisesti ja osittaisesti pohtien'. Mielestäni isoja yhteiskunnallisia päätöksiä ei pitäisi lähestyä näin.
Ts. optimointi ei ole vain 'yksinkertaistetaan monimutkainen järjestelmä, lasketaan piste-estimaatti hiiliverolle ja jätetään aivot narikkaan', jolta kuulostaa että Oskari sitä pitää. Se on pyrkimys kvantifioida tilanne eksplisiittisin oletuksin -- jonka jälkeen näistä voi paremmin keskustella.
Oma pointtini on että 'optimointi' on laaja käsite ja tietyllä tavalla vain synonyymi termille 'pyritään systemaattisesti saavuttamaan haluttu tavoite' -- ja tässä 'tavoite' voi sisältää vaikkapa varovaisuusperiaatteen noudattamisen, Knightilaisen epävarmuuden huomioonottamisen, jne.
Tämä kuulostaa minun korviini robustilta optimoinnilta tms. en.wikipedia.org/wiki/Robust_...
Onko valtiovarainministeri tweetannut mitään poliittisesta väkivallasta, oikeistosta ja vasemmistosta, tai poliitikkojen (yleensä oikeistolaisten) epäinhimillistämisestä?
En sano, että FBI:n johtajan muistopuhe, jossa hän lausuu Charlie Kirkin olevan nyt Valhallassa, olisi suoranaisesti äärioikeistolaista retoriikkaa. Se vain sattuu olemaan kutakuinkin sama, mitä Hitler sanoi Hindenburgin hautajaisissa. Elämme tällaista sattumien aikaa.
Yleensä bank run- / valuuttakriisi- / velkakriisipeleissä on joukko pieniä toimijoita; tässä olisi nippu isoja toimijoita, keskuspankki, ja sitten markkina-fringe joka toimisi velanantajana. Tuntuu ihan jännältä mallilta...
Joo, niin varmasti! Samoin EKP:n tiukat bailoutin kieltävät säädökset. En ole vain ehkä koskaan nähnyt tätä esitettävän eksplisiittisesti pelinä, jossa markkinoiden ja kilpailevien pelaajien odotukset vuorovaikuttavat. Onkohan tästä kukaan kirjoittanut mallia?
Mutta inflaatioriski koskee koko unionia, jolloin kaikkien korot nousevat (ulkoisvaikutus). Korkeammat korot ja suurempi todennäköisyys että inflaatio syö tulevaisuudessa velan arvoa ajaa muita unionin maita ottamaan enemmän velkaa (takaisinkytkentä).
Ts. jäsenvaltiot alkavat ottaa rohkeammin velkaa, ajaen samalla markkinoita kohti korkeampia korkoja. Tämä nostaa riskiä, että jäsenvaltio joutuu ongelmiin. Jos keskuspankki ei voi uskottavasti sitoutua pidättäytymään bail-outista, se nostaa inflaatioriskiä.
Samaa mieltä normatiivisesti. Mutta Jannen puheissa on positiivisessa mielessä ihan kiinnostava kysymys: voiko valuuttaunionin sisällä tapahtua itsensä toteuttava velanotto- ja inflaatiokriisi, jos jäsenvaltiot alkavat odottaa velkojen pois inflatoimista? 'Central bank run' / 'fiscal dominance run'?
Pointtini onkin: ajatus siitä, että 'fysikaaliseksi' irrotettu osa näistä ongelmista olisi jotenkin nimensä perusteella välittömässä ja erityisessä kytköksessä luonnonlakeihin, on virheellinen eikä auta löytämään hyödyllistä tapaa hahmottaa ongelma.
Taloustieteessä on pyritty ottamaan vakavasti kausaliteetti, ja pääsääntöisesti se on mielestäni hyvä asia, koska se valaa enemmän luottamusta tuloksia kohtaan (jotka nytkin kohtaavat aika paljon kritiikkiä, kuten ymmärrät)...
Mikä on optimoinnin vaihtoehto?
Ikävää, mutta näin se vain on. Ja asiat ovat kehittyneet tällä saralla (kausaalinen empiirinen tutkimus) paljon viimeisen 30 vuoden aikana.
Taloustieteellinen tutkimus on vaikeaa, koska hyvin harvoin on mahdollista tehdä satunnaistettuja kokeita. Ja mehän olemme kiinnostuneita politiikkatoimien kausaalisista vaikutuksista, eli pelkät havaitsevat tutkimukset (joilla löydetään korrelaatioita) eivät riitä...