Synti on sydämen ero Jumalasta, noin määritelmän mukaan. Jokainen ihminen on syntinen ja siis tehnyt syntiä. Tämä ei erottele ihmisiä mitenkään. Ateisti tietysti voivat jättää synnin omaan arvoon, koska ideologian ei kuulu erottelu oikean ja väärän välillä, ei siis myöskään etiikka jne.
Ymmärrän toki synnin käsitteen, mutta kysymys kuului, että mistä tulee oikeutus kutsua syntiseksi ketään, joka ei sitä käsitettä pidä asiallisena tai itseään koskevana? Itseään saa pitää syntisenä, mutta kenenkään hlökohtainen usko, ei voi toista velvoittaa tai määritellä.
No, ateistille (lienet) sellainen, asialla ei ole mitään merkitystä. Kuten totesin, kyse on määritelmästä, joka on varsin neutraali.
Toki uskonto koskettaa myös ateistia, koska sehän on ihan todellinen ilmiö, jolla on todellisia haittavaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan. Niiden haittojen pienentäminen ja uskonnollisen vaikuttamisen rajaaminen on mielestäni tärkeä asia, joskin myös hlökohtaisen uskon suojelu.
Koskee, mutta koska ateistille kaikki on merkityksetöntä atomien leikkiä, ei tarvitse ottaa asioita kovin vakavasti.
Ateistille ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja vapaus ovat atomejakin tärkeämpiä. Ja koska on hyvin tiedossa, ettei niiden vaalimiseen ja kunnioittamiseen tarvita taikatemppuja, niin huonoja puolia on aika vähän. Sitä paitsi, etkös sinäkin ole ateisti kaikkien muiden uskontojen suhteen?
Sori, tämä ei vain ole loogisesti mahdollista. Materialistille millään ei ole mitään arvoa. Mutta toki itsepetoskin on täysin sallittu ja relevantti vaihtoehto. Kristinusko on ainoa tosi tie, se ei ole edes uskonto. Sen nimen varaan muille, joita nimitetään "uskonnoiksi". Lopetan todistukseni.
En ole varma pidänkö itseäni materialistina, mutta minulle esim lähimmäisten arvo on todellinen ja itseisarvoinen, ei uskonnollisen opin tai harhaiskasvatuksen sanelema velvoite. Mut toki kristinusko voi olla todellinen tie ihmiselle. Hlökohtainen usko on jopa tärkeä asia ihmiselle.
Ateisti==materialisti. Näin se on.
Niin kai se on. Eikä se mitenkään huono asia ole. Ja voihan sen ajatella myös niin, että jos jumalan olemassaolo voitaisi todistaa, sekin olisi materialismia.