Harmi kun en osaa tähän hätään tägätä kerään kollegaa tähän. Itsellä lusikat lopussa selittämiseen. Mut siis luovuus, innovointi ja motivaatio ei toimi noin. Se et voi lisätä omaa ja muiden turvaa/mukavuutta ei vaadi mahdollisuutta nousta tosi paljon muiden yläpuolelle.
Ja yleensä ihmisten kyky keksiä ja kehittää kasvaa sitä mukaan mitä paremmin resursseja ja turvaa on käytössä ja mitä saavutettavammalta se parannus elämässä vaikuttaa. Liian isot erot saa muutoksen tuntumaan saavuttamattomalta, jolloin pienet muutokset parempaan jää pöytälaatikoihin
Todellisuus ei oikein tue tuota, vaan isoja juttuja tuntuu tulevan maista, joissa eriarvoisuus on suurempaa. Jopa Suomen ja Ruotsin välillä on suuri ero! Menestyäkseen kansakunta tarvitsee ihan tosi huippuja, kansainvälisen tason tähtiä. Isolla harmaalla keskitason porukalla pysytään keskitasolla.
Mää en myöskään näe mitään vikaa siinä, et pysytään kehittyneiden maiden keskitasolla keskitasoisilla innovaatioilla. Keskitaso riittää hyvinvointiin, keskitaso on vähemmän altis heilahteluille. Toki keskitasolla kasvu on hitaampaa mut silloin on resilienssiä vastoinkäymisille
Edes EU:n keskitasolla ei pystyttäisi lähellekään meidän julkisia palveluja ylläpitämään. Lähellekään.
Keskitaso on altis hitaalle eroosiolle. Suomen nykyinen hyvinvointi on yhä ihan liikaa Nokian epärealistisen hyvän menneen menestyksen ansiota. Jos haluamme pysyä naapurimaiden tahdissa, uusilla sellaisilla olisi jo kiire. Muuten on vain otettava velkaa ja lopulta riuduttava hengiltä.
Musta tuntuu, et meillä on nyt eri ajatus siitä mikä on menestyksen mittari. Joo, jos halutaan maksimaalisia voittajia niin tarvitaan myös maksimaalisia häviäjiä. Tämä kuitenkin kaventaa sitä joukkoa joka kykenee innovoimaan.
Kansakuntana menestys mitataan varmaankin kansan hyvinvoinnilla. Jos raha jaetaan maan sisällä yhtään reilusti, niin BKT on varmaan ihan hyvä ja konkreettinen mittari.
Autatko mua. Sanot et eriarvoisuus lisää isoja innovaatioita, jotka puolestaan parantaa taloutta, mikä näkyy bkt:ssä, bkt olisi hyvinvoinnin mittari. Samaan aikaan kuitenkin eriarvoisuus tutkitusti lisää pahoinvointia. Jos bkt nousee eriarvoisuudella, miten se voi olla hyvinvoinnin mittari?
Ja jos on suuria voittajia niin on myös absoluuttisia häviäjiä, miten ne rahat on silloin jaettu reilusti? Koska myös reiluus voidaan määritellä hyvin eri tavoilla riippuen mitä asiaa määritelmässä painotetaan enemmän
Se pitää täysin paikkansa, että jos on suuria voittajia, on myös väkeä siltojen alla. Menestystä motivoi kuitenkin se voitto. Maista, joissa asiat yritetään jakaa tasan, ei tahdo tulla kansainvälisiä hittituotteita. Ja niitä tarvitaan, jos haluamme ostaa maailmalta lääkkeitä ja ruokaa.
Taloudellista menestystä motivoi voitto, mutta se ei useinkaan ole motivaatio innovaatioon. Aika usein innovaatio tulee eri ihmiseltä/taholta ja joku muu menestyy sillä. Innovaatiota motivoi ongelmanratkaisu tai uuden luominen, menestystä voitto. Ovat toisistaan erillisiä prosesseja
Mitä enemmän ihmisillä on koulutusta ja taloudellista turvaa, sitä erilaisemmilla ihmisillä on resursseja kehitellä asioita ja sitä enemmän on niitä innovaatioita jonka joku menestysmotivoitunut voi tuotteistaa
Miksei Suomessa sitten oikein tuotteistu mitään? Ihmiset käyvät mielellään töissä isojen firmojen lattiatasolla ihan kuin jossain sosialistisen maan tehdasmeiningissä.
Kai se on jonkinlainen vaikea tasapaino tosi hyvin pärjäävien yksilöiden, syrjäytyvien ja keskimääräisen kansalaisen elintason välillä. Pohjoismaat ovat toistaiseksi pelanneet peliä melko hyvin. Kaikilla on jonkinlainen elintaso, muttei kellään maailman paras.