Höpö, höpö. Velkajarru on erinomainen ja tarpeellinen ratkaisu. Se pakottaa poliitikot miettimään ratkaisuja julkisten palveluiden tuottavuuden kasvattamiseen ja palveluiden priorisointiin. Pitkään on jo nähty, että rahoituksen lisääminen johtaa vain entistä tehottomampaan julkiseen sektoriin.
Miksi juuri velkajarru eikä esimerkiksi verojarru tai kustannusjarru? Miksi juuri velan jarruttaminen tekisi politiikasta fiksumpaa, muka?
Meillähän on ollut julkisen talouden kustannusjarru käytössä n. 2011 jälkeen. Onko toiminut? Ja millä on rahoitettu, kun kustannukset eivät niin millään pienene?
Huonot päätökset ja huono politiikka harvemmin loppuu lainsäädännöllä.
Niin, millähän oletuksella se velkajarru toimisi paremmin, kun se on vielä vähemmän kytköksissä niihin kustannuksiin eli priorisointiin ja julkisen sektorin tehokkuuteen?
Valtiontalouden velkajarru on pitävämpi perälauta kuin poliitikoiden laatimat budjetit, joita surutta ylitetään lisäbudjeteilla. Sitten yhdessä kauhistellaan kasvavaa velkataakkaa - kukin vuorollaan - joko oppoitiossa tai hallituksessa.
Ei se silti luo yhtään sen enempää poliitikkojen motivaatiota priorisoida tai tehdä järkevää talouspolitiikkaa. Kauhistelu vain saa uuden, juridisen ulottuvuuden. Esimerkiksi voi vaikka miettiä missä määrin ilmastolaki on ohjannut tämän hallituksen touhuja.