Mainio perusasioiden muistutus velkakeskusteluun. Tämä on tärkeä pointti: ”Suomi vie muihin EU-maihin verrattuna poikkeuksellisen paljon raaka-aineita ja muita matalan jalostusarvon tuotteita.” Tämä ei ole sattumaa, vaan politiikalla ohjataan valitettavasti juuri tähän. yle.fi/a/74-20175911
Muuan Joseph E Stiglitz on kirjoittanut mainion kirjan Euroalueen ongelmista ja siitä, kuinka Euro näivettyy Unionin reunimmaisiten jäsenmaiden talouksia. Myös Suomen talous kärsii tästä.
Meillä ei palkita isosti innovaatioista, miksi kukaan näkisi kummoista vaivaa niiden kehittämiseen... high risk low reward. Jos tilanne halutaan muuttaa on lähes pakko muuttaa kannusteet oikeaan ohjaaviksi. Vihreillä on tässä asiassa kehno ymmärrys innovaattorien elämästä.
Potentiaalin ja panoksen suhde kriteeriksi, niin ei julkinen rahoittaja lähde voittavaa hevosta veikkaamaan.
Mutta muuten, olen samaa mieltä. Julkisen toimijan tulisi olla teknologia neutraali. On kiinostava kysymys siinä, että BF ltä edellytetään teknologia kannanottoja. Kumpaa politiikkaa pitäisi lopulta kannattaa??
Portfoliologiikan mukaan riskit ja tuotot korreloivat. On turha odottaa isoja tuottoja jos epävarmuudet vähäisiä. Toisaalta, jotta kannattaa altistaa itsensä riskeille tuotto odotus pitää olla merkittävä.
Panoksen koolla ei sinällään ole merkitystä, pikemmin panokset kannattaa hajauttaa korreloimattomiin hankkeisiin. Julkisen rahan ongelma on että sen mukana harvoin tulee poikkeuksellista osaamista. Yksityinen pääoma yleensä tuo tullessaan paljon muutakin.
Ei tule ei, eikä pidäkään. Siksikin julkisen pitää, kuten esim. BF hyvin tekeekin, varmistaa että rahoitettavalla kohteella ON riitävä osaamisen ja rahoitus auttaa senkin kehittymisessä. Hajautus ei myöskään saa johtaa haulikolla räiskimiseen. Siihen ei rajalliset resurssit riitä.
Kyllä BF rahoitus on hyvä asia. Mutta se ei riitä yksinään. Oleellista olisi että Suomessa olisi paljon enemmän yksityistä pääomaa kuten vaikkapa Ruotsissa. Hajauttaminen on matemaattisesti todistettu tehokas tapa hallita portfolioita.
Samaa mieltä.
Koko Euroopan tasolla on todettu, että ongelma ei ole start-upit vaan scale-upit. Ja sitä taas ei mitenkään ratkaista yksityisellä pääomalla, sillä summat ovat niin suuria. Koko Euroopan rahoitusmarkkinat ovat liian riskiaversiivisia kasvavan yritystoiminnan tarpeisiin.
Skaalaus on ongelma. Ja se on kaikkialla muualla hoidettu nimenomaa yksityisellä rahalla. Ei minulla mitään julkista sijoittajaa ole, mutta Suomen valtion eväät eivät ole kovin isot ja onko se edes veronmaksajien tai eläkkeitään säästävien ihmisten etu laittaa isoja rahoja riskeille alttiiksi.
Ei ole. Vipuna tai täydentävänä voi joskus olla, ellei yksityinen ole ihan tarpeeksi valmis riskiä ottamaan ja hyöty myös Suomelle merkittävä.
Okei, olisi pitänyt sanoa yksityisten ihmisten pääomalla. Noihin scale-upeihin sijoittavat rahastot ovat isoja, ja sellaisen pystyyn pistäminen yksityishenkilöiden sijoituksilla on kohtuullisen haastavaa. Eli tuo ei ratkea sillä, että Suomeen saataisiin lisää miljonäärejä.
Tarvitsemme Suomeen lisää yksityistä pääomaa. On sitten toinen ja vähän epärelevantti kysymys miten se on jakautunut. Oma preferenssini olisi, että kaikki suomalaiset olisivat myös jossain määrin pääomatulojen saajia.
Tuo miljonäärikysymys vain pelkistää pääomaköyhyyttämme. Tarvitsemme joka tapauksessa vauraampia yksityisiä, jotka kykenevät investointeihin, sijoituksiin suuremmassa määrin, vaikka sitten yhdessä muiden kanssa. Nyt tämä loistaa poissaolollaan siellä missä sitä kaivattaisiin. Vaikka muiden mukana.
Totta. Start-up:t tarvitaan aluskasvillisuudeksi, tärkeää sekin. Liikevaihdon ja työllistämisen kasvu sitten oma juttunsa.
Totta. Samoin panos. Kunnon tulokset yleensä edellyttää kunnon panosta. Meillä tuppaa myös (sinänsä hyvä) tki:n tuki päättymään vähän liian aikaisin, kun jäädään kaupallistamisen kynnykselle. Markkinoille ei toki silti pidä mennä.
Ajoitus on hyvin tärkeä kysymys... liian laaja tässä käsiteltäväksi.
Mihin siis viittaat vihreiden kehnolla ymmärryksellä?
Lähinnä siihen, miten innovaatioiden syntyminen tapahtuu ja mitkä ovat ajurit ja kannusteet niiden edistämiseksi. Enemmän puhuttaa kyllä edellytykistä, rahasta osaamisesta jne. mutta vähemmän asioita, jotka saavat toiminnan sykkimään.
Keskeisiä asioita olisivat mm. tekijät, joilla uudet ekosysteemit syntyvät, regulaatio useimmiten ajatellaan olevan rajoittavaa, turvaavaa. Innovaatioden edistämisen kannalta se pitäisi olla ajavaa ja yrityksille mahdollisuuksia avaavaa.
Kannusteiden osalta pitäisi todellakin ymmärtää innovaatioiden riskeihin. Niitä ei useinkaan voida poistaa ja osa innovaatioista epäonnistuukin. Mutta jotta into riskien ottamiseen kasvaisi pitäisi kasvattaa myös onnistumisista tuloutuvia tuottoja. Tämä on iso asenneongelma, myös vihreillä.
Jotain positiivistakin... vihreillä on halu ajaa kestäviä toimintamalleja ja myös talouden rakenteiden uudistamisesta. Se on hyvä. Mutta yksityisen pääoman, omistamisen, yrittämisen keskeinen rooli voisi tässä olla vielä paljon keskeisempi ja vähemmän rahaa pitäisi kierättää valtion kautta.
Palvelujen vienti laahaa pahasti. Tanskalla menee hyvin ja se johtuu paljolti palveluviennistä.
Ja kun se (laahaava) vienti puretaan osiin niin siinäkin korostuu tekniset palvelut ja uudempana peliteollisuus. Suurin viejä taitaa olla ”perinteisen teollisuuden” yritykset. Onko pelien lisäksi juuri muuta merkittävää kuluttajapalvelua?
Tanska: Suuri osa viennistä tulee merenkulusta. Maersk on maailman suurimpia varustamoja, ja sen kautta Tanska saa valtavat palveluvientitulot. Lisäksi Tanskalla on vahvoja klustereita esim. IT-palveluissa, lääketeollisuuden tukipalveluissa, konsultoinnissa ja designissa.
Merenkulkua lukuunottamatta samantyyppisiä kuin meillä. Toki joku Novo melkein samassa asemassa kuin Nokia meillä oli. Tanskalla kyllä myös b2c businessts, mikä meillä vähäisempää. (..ei varsinaisesti liity, mutta Nokialla edelleen aika siivu palveluviennistämme)
Ruotsin palveluvienti: ICT-palvelut ja ohjelmistot ~30 % Rahoitus- ja vakuutuspalvelut ~20 % Liikennepalvelut ~15 % Muut liike-elämän palvelut (konsultointi, suunnittelu, tutkimus) ~25 % Loput: matkailu, rojaltit, kulttuuri jne.
Ja Suomen. Enkä noita yhtään moiti, varsinkin kun ovat kasvaneet tavaravientiä nopeammin. Moni kyllä voisi yllättyä ko. palveluyritysten nimistä. Mutta millä saataisiin kohtaan ”muu” lisää? Koulutus, kulttuuri, terveyspalvelut, viihde, …?
Erinomainen kysymys. Suomessa ei valitettavasti arvosteta oikein muuta kuin insinöörialoja ja tavaravientiä. "Emme rikastu pesemällä toistemme paitoja", sanottiin 1900-luvulla, ja ettei Suomesta kannata viedä mitään traktoria pienempää.
Ja jos muistat, kokonaisen hallituspuolueen voimin naurettiin ja vedettiin kölin alta Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta naisille tärkeästä palvelualasta. Sanottiin että rahat pitäisi kohdentaa ihan muiden alojen tutkimukseen.
Kirjoitin tästä aiemmin: bsky.app/profile/tanj...
Minusta jo vähän vanha, kun kyllä meillä (minusta) jo kansainvälistä palveluliiketoimintaa arvostetaan. Mistä sitä luotaisiin kun osaamistakin lienee, mutta joku siinä liiketoiminnaksi muuttamisessa takkuaa.
Nyt ei oikein pärjää kuin isolla rahalla tai sitten hirveällä onnella luomaan jotain todella isoa kansainvälisille markkinoille. Esimerkiksi Eurooppalaiselle isolle pilvipalvelutalolle olisi kysyntää. Joku Nokia ja Ericsson voisivat yhdessä luoda merkittävän tekijän tuolle alalle.
Osaamista tuon luomiseen löytyisi varmasti ja tarvitsisi vain matkia jenkkifirmoja palveluissa, niin Euroopasta löytyisi asiakkaat.
Toisaalta suomalaiselle riittäisi tosi kapea niche, kun se ei jättejä kiinnosta. Niissäkin globaali potentiaali on valtava ja meille riittävä.
Täydennyksenä: yksityiselle sektorille syntyy uutta vain kotimarkkinan kautta. Vaikka kuinka lähdettäisiin "suoraan maailmalle", jokainen yritys tarvitsee ekosysteemin tuekseen. Osaamista, resursseja, alihankkijoiksi jne. Kotimarkkinan näivetys on estää tämän. Eikä kaikki voi olla kv. toimijoita.
Ajankohtainen esimerkki on digiposti. Ensimmäisenä apajalla on kukas muu kuin ruotsalainen palvelu Kivra, joka on onnistunut myymään itsensä monen yrityksen palveluntarjoajaksi. Taustalla vahva markkinaosaaninen Ruotsista. Siitä on hyvä ponnistaa.
👌👍
Kyllä skaalattavissa olevaan palveluliiketoimintaan eu:n sisämarkkinaa melkein heti tarvitaan, vaikka ei varsinaista kv.vientiä heti tavoittelisikaan. Kotimarkkina voi joskus riittää demonstrointiin. Olemassa olevien vahvuuksien rajapinnoista löytyy useimmiten, vaikka AI ja terveysteknogia tms.
Tämä on käsittääkseni myös ongelma joissakin, muuten jopa perustelluissa yritystuissa. Painotetaan mekaanisesti viennin merkitystä, jolloin palvelualat (ml. kulttuuri) jäävät heikoille.
Kun tarkastelussa kuitenkin aina potentiaalin ja panoksen suhde, niin vientihanke saattaa priorisoitua, vaikka ei juuri vientikriteerin takia.
Juurikin, vaikka mm. kulttuurin merkitys viennille (maakuvaa laajemmin, konkreettisen markkinaymmärryksen edistäjänä) on keskeinen. Suurimpia haasteita on siinä, että perinteinen teollisuus myy yrityksille. Kuluttajakaupan vaatiman markkinaosaamisen korvaa lisäarvoköyhä "hiekkaa lattialle" -asenne.
Pohdin juuri tänään, mitä kaikkea oli Suomen 1900-luvun menestystarinoiden taustalla ja miten luovuimme teollisuuspolitiikasta 2000-luvulla. Nyt se on palaamassa takaisin EU-tasolla mutta Suomi puuhailee visioiden sijaan velkajarrua sitomaan kätensä tulevaisuudessakin. bsky.app/profile/tanj...
Onhan se tosiaan surkeaa nähdä kun ihmiset sanoo että Suomen hyvinvointvaltio voitiin rakentaa koska oli "suotuisat" olosuhteet, kuten kasvava bkt. Se on iskostettu ihmisten mieliin niin vahvasti, että HVV on pelkkä kustannus.
Valitettavasti.
Ylen artikkelissa moitittiin kriisejä ja huoltosuhdetta eli ulkoisia tekijöitä, muttei liiemmälti pohdittu sitä, miten laiva kääntyy. Todettiin että Suomessa on hyvä infra ja koulutettu väestö. Minkä kiven alla "uudet Nokiat" lymyävät?
Yhdestä puusta saa noin 1000 rullaa wc-paperia. Puun hinta 50 euroa ja wc-paperin hinta kaupassa 1000 euroa. Puun hinta jalosteesta 5%. En taida tuntea mitään muuta yhtä korkean jalostusasteen tuotetta. Tunteeko joku muu?
Kaikki palvelut tai kulttuurituotteet. Niissähän monesti ei ole lainkaan raaka-aineita. Tehdään tyhjästä rahaa. Siinä vasta jalostusaste!
Niinpä, kotimaiset Microsoft, Apple, Google, Netflix, Ibm jne. Virossa ja Ruotsissa onnistuttu tosin paljon pienemmällä koolla.
Mutta Suomessa talous nähdään edelleen isoina koneina.
Puusta on mahdollista tuottaa myös sellaisia selluloosatuotteita, joiden vähittäismyyntihinta on jopa 600-700 euroa/kg. Näiden tutkimusta rahoittaa mm. Wallenbergien säätiö.
Juu, minulla ei ollut tietoja kaikista puusta tehtävästä;biodiesel, lentopetroli, kuitukankaat, pakkaukset jne. Hyvä, että on yli 95% ja vaikkapa 1000%!
Myykö siis suomi paljon vessapaperia ulkomaille? Ja siis nimenomaan niitä lopputuotteita, eli paketissa ja brändissä? (ohitan nyt tässä sen ettei jalostusastetta voi tietenkään tollai laskea, jo sen takia että kaupat lisää ulkomailla tietty oman osansa siihen hintaan)
Kyllä, myyntikate on sitä parasta jalostusarvoa! Siihen kaikki pyrkivät ja joltain jopa onnistuukin.
Miten tää liittyy mihinkään mitä mä sanoin?
Taisin hätiköidessäni lukea tuon sun kommentin ilman pilkkua, eli jos vastaus oli "kyllä, suomalaista wc paperia viedään ulkomaille lopputuotteena", niin kiitos siitä, ja pahoittelut.
Kyllä se puun hinta kaupassa on korkeampi.
Raakapuun hinta pystykaupalla yksi kuutio ehkä jotain 50e. Kuitupuu ehkä vieläkin halvempaa eli jalostuarvo vain nousee.
Et aivan ymmärtänyt, eli tiedätkö millä hinnalla vessapaperia viedään ulkomaille, tuskin kaupan hinnoilla?
Tissueta ei sinänsä kannata pitkiä matkoja kuljettaa, kun tuotteessa on vain reikiä ja ilmaa. Pointtini oli, että ei kannata kaikkea unohtaa, jossa olemme jo hyviä tai raaka-ainetta on saatavilla mm. mineraalit, puu, suoturve.
Jos ei kouluteta ja satsata tutkimukseen, niin muuta vaihtoehtoa ei ole.
Yritystuilla säilytetään vanhentuneita rakenteita samalla kun koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan. Vaaleissa oikea vaihtoehto suunnan kääntämiseen on vihreät.
Yritystuet eivät ole yhtenäistä massaa. Mitkä tuista pitäisi leikata?
Tässä olisi sellaisia, joita monet ovat ehdottaneet poistettaviksi tai ainakin kehottaneet harkitsemaan poistamista: Kauppa-alusten tuet Sähköistämistuki Työkoneiden kv-pö:n verohuoj. Teoll. sähkövero EU-minimitasolla Alueellisuuteen perust. tuet Turkistarh. tuet Listaamatt. yritysten osinkoverotus
Kiitos listasta. Uskotko, että nämä poistamalla saadaan Suomen talous nousuun?
Ehkä asioihin, erityisesti vaihtoehdottomuuksiin uskominen on ollut suurin ongelma sitten finanssikriisin. Keskustelu, kuunteleminen ja oman väärässä olemisen tunnustaminen olisivat hyviä avauksia uusien suuntien löytämiselle.
Lisäisin tähän vielä sellaisen yleisen järjen ja suhteellisuuden tajun. Dikotomioiden luominen keinotekoisesti on haitallista.