Juuri näin. Mutta vaikkapa paikannussatellitti (2004) nojaa suhteellisuusteorioihin jotka nojaavat Riemannin monistoihin (1854). On mahdotonta sanoa millään merkittävällä tarkkuudella mikä on "tärkeää".
Juuri näin. Mutta vaikkapa paikannussatellitti (2004) nojaa suhteellisuusteorioihin jotka nojaavat Riemannin monistoihin (1854). On mahdotonta sanoa millään merkittävällä tarkkuudella mikä on "tärkeää".
Mutta kuitenkin jollain tapaa pitää päättää, mihin rahaa laitetaan ja mihin ei. Vaikka ei mitään näistä ymmärrä/ymmärtäisi, silti voi kait ihan perustellusti syntyä uskomus, että joku ala on jotain toista yhteiskunnallisesti (tai veronmaksajille) tärkeämpää.
Mun mielestä näissäkin tilanteissa on tärkeää, ettei anneta uskomuksille, syntytavasta riippumatta, liikaa painoarvoa. Jos syntyy ajatus "väärin jaetusta" rahasta, keskitytään prosessiin, ei poimitaan silmätikkuja.
Esim. nyt pällisteltäväksi nostettu kynsisalonkikeissi näytti jopa kaltaiseni maallikon silmin, perustelut luettuani,ihan hemmetin relevantilta. Jos olemme tulevaisuudessa maahanmuuttajien varassa ja muuttoliikkeen kohteena, on eduksi ymmärtää laajasti kotoutumisen & työllistymisen mekanismeja...
...paitsi entisen elinkeinoministerin mielestä.
Niin. Silti rahaa pitää tosiaan jollain tapaa jakaa ja kaikki rahan jaon periaatteet kuitenkin väistämättä perustuvat joihinkin uskomuksiin.
Toki. Tarkoitin sitä, että esim just Akatemia jakaa rahaa tavalla, joka on kuvattu julkisissa lähteissä. Jako suoritetaan riippumattomien asiantuntijalausuntojen perusteella ja akateemisen vapauden ihanteita noudattaen. Minusta kansan syvien rivien uskomukset ovat niiden rinnalla merkityksettömiä.
Aika idealistinen kuvaus Akatemian rahanjaosta, eikä ihan vastaa minusta totuutta. Päätöksissä on paljon poliittisia valintoja sen osalta, miten rahaa jaetaan useiden loistavien arvioiden saaneiden kesken: toiset saa rahaa, toiset ei. Puhumattakaan, miten rahaa jaetaan eri tieteenalojen välillä.
Idealistinen ehkä, mutta onko parempia tarjolla? Minä pidän nykyistä puutteineenkin parempana kuin huutoäänestyksiä. Koska sitähän mm. Rydman nyt teki. Nosti yhden pälkisteltäväksi ja väänsi viestin 'tätä en tajua' muotoon 'näin ei pitäisi olla'.
Viime vuosilta muistuu mieleen pari muutakin "tiederahoituskohua", joissa eduskuntaa myöten naureskeltiin/pöyristyttiin "otsikoista, vaikka projektien kuvauksista löysi pakotamatta relevantteja hyötyjä yhteiskunnalle.
Muutenkin ollaan mielestäni heikoilla jäillä, jos hetkeksikään unohdetaan perustutkimuksen haasteellisempi asema soveltavamman tieteen rinnalla. Jos halutaan, että Suomessa on monialaisia tiedeyliopistojen, täytyy varmistaa, että "kaupallisen rahan" ulottumattomissa olevat alat saavat edes jotakin.
Olen silti samaa mieltä siitä, että on harmillista, jos järjestelmäkritiikki yksilöity yksittäisiin tutkijoihin, jotka eivät ole mitenkään syyllisiä ongelmiin. Toisaalta, rahoituspäätökset lienevät julkisia juuri siksi, että niistä voidaan saada tietoa verorahojen käytöstä, ja arvioida sitä.
Ts. tutkimuskentän ymmärrys ei välttämättä ole välttämätön ehto sille, että pystyy esittään perusteltujakin näkemyksiä siitä, mihin rahaa kannattaa käyttää.
Nostan tämän. Oliko Riemannin työ 1854 tärkeää veronmaksajalle? bsky.app/profile/paav...
Veikkaanpa, että ne tahot, jotka rahoittivat Riemannin työtä, tai jotka nykyisin rahoittavat valtaosaa tutkimuksesta, eivät ymmärrä ko. tutkimuksia kovinkaan syvällisesti. Kuten sanoin, tutkimuksen ymmärtäminen ei liene ehto sille, että sen rahoittamisesta voi muodostaa perusteltuja näkemyksiä.
Totta kai mutta on minusta on olennaista että tutkimuksella ei oleteta olevan mitään välitöntä kansantaloudellista hyötyä ainakaan pariin sukupolveen.
Juu, en ole eri mieltä, vaikka jotkut toiset ehkä saattavat olla. Pointtini oli tosiaan vain se, että tutkimuksen ymmärtäminen ei ole ehto sille, että rahankäyttöön voi ottaa perustellusti kantaa, eikä se siksi minusta toimi argumenttina näissä ”rahoitustaistoissa”.
Tietenkin sitten ihan oma juttunsa se, että tutkimustyön yhteiskunnallinen arvo tulee pääasiassa opetuksen, eikä tutkimustulosten kautta. Eli vaikka tutkimuksesi ei koskaan tuottaisi parempaa satelliittia, se pakottanee sut perehtymään asioihin, jotka mahdollistanee tasokkaamman opetuksen.
Veikkaan, että nämä em. tutkimuksia kritisoineet tahot eivät pidä ko. alojen yliopisto-opetusta samalla tavalla arvossa kuin esim. insinööritieteiden opetusta.
Kun Michael Faraday 1800-luvun puolivälissä esitteli silloiselle Englannin valtiovaranministeri (myöh PM) William Gladstonelle ilmiötä nimeltä sähkö, tämä kysyi mihin sitä voi käyttää. Faradaylla välähti: "Sir, there is every possibility that you will soon be able to tax it." Toiminee nykyisinkin.